Epätoivon hetkiä

Jos olet kokeneempi kahvipussitaiteilija, tämä kuva kertoo sinulle kaiken. 

Minä en kuitenkaan heti tajunnut, mistä oli kysymys. Ompelin pohjaa pitkään ja hartaasti, kiersin nurkkia uudelleen ja uudelleen. Kahdesta neljästä tuli kauniita. Kaksi vain repsotti. Ajattelin, että ompelen eteenpäin, jospa se auttaa, kun palat asettuvat kiinni seuraavaan kierrokseen. 

Pohjan lisäksi ompelin sitkeästi kolme kierrosta (jokaisessa 64 palaa) ennen kuin lopetin. Tältä ei kahvipussikassin kuulu näyttää. No, katsokaa kuvaa. 

Syynkin tiesin jo siinä vaiheessa. Hopeanväriset palat olivat niin liukkaita, että ne liirailivat sinne tänne ommellessa. Siinä vaiheessa mieleen nousi muisto kommentista, jonka olin lukenut jonkun kahvipussiryhmän seinältä. Joku oli teipannut palat rinkulaksi ennen punontaa. 

Niinpä kirjoitin ongelmastani yhteen FB:n kahvipussiryhmään. Sieltä alkoi tulvia vastauksia, jotka sisälsivät sanan "teippi" ihan niin kuin se olisi päivän selvää, että tällaiset palat teipataan. Minä en tuota yhtä muistikuvaa lukuunottamatta ollut koskaan sellaisesta kuullutkaan. Se on varmaan niin päivänselvä asia, ettei sitä kirjoiteta ohjeisiin.

728 palaa!

Mitä tekee epätoivoinen kahvipusseilija? Ottaa pienen hengähdystauon. Ottaa esiin nipun pusseja ja leikkurin. Vanhaa kunnon lenkkipunontaa (Tanskassa kutsuvat jumbopunonnaksi). Helppoa ja rentouttavaa.

Hengähdystauosta ei voi kuitenkaan tulla liian pitkä. Olohuone on taas täyttymässä kahvipusseista: kokonaisista, leikatuista, taitelluista.... mutta ne 728 palaa...

Ja niin minä aloin purkamaan. Revin auki kaikki viime blogissa näkyvät soirot yksittäisiksi palasiksi. Avasin jokaisen viikkauksen sen verran, että sain teipattua palat rinkuloiksi. 

Opin kaksi asiaa teipistä. Kun olin katkaissut muutamia satoja paloja saksilla, totesin, että teipin katkaisuun ei tarvita saksia, pieni nykäisy riittää. Kokeile vaikka. Tämä johtaa siihen toiseen asiaan. Kun punoin teipattuja paloja uudelleen ja vedin palan tiukasti läpi, teippi meni poikki. Yksinkertaisesti liian moni teippipala meni poikki. 

 Menin kauppaan katsomaan, mitä teippejä rakentajille on tarjolla ja löysin putkimiehen (vai oliko sähkömiehen) teippiä. Värejä oli monta ja teippi kestävää muovia. Ja taas teipattiin.

Kuulostaako sinusta järkevältä, että joku kerää ympäri Suomea vanhoja kahvipusseja, ajelee XX km hakemassa niitä, hänen samanhenkiset kaverinsa tuovat niitä hänelle. Sitten nuo kahvipussit pestään, laitetaan kuivumaan. Takasauma avataan, pussi mitataan tarkasti ja leikataan 6x17 cm paloiksi. Sitten nuo palat taitetaan kolmeen osaan. Sen jälkeen pituussuunnassa kahtia, niin että saat keskimerkin, avaat palan ja taita päädyt sinne keskiviivalle. Sen jälkeen alat pujottelemaan noita paloja toisiinsa... niin ja ennen pujottelua olet teipannut palojen päät toisiinsa niin, että ne muodostavat renkaita. Pujoteltujen palojen muodostamat kokonaisuudet ommellaan yhteen. En puhu vielä mitään vuoresta, sangoista, vetoketjusta, pohjapalasta, pohja- ja nurkkavahvistuksista.... enkä sano sanaakaan kahvipussijoutsenista... tai kahvipussijoulukuusista. Miltä kuulostaa? Ensi kertaa aloin miettimään, tykkäänkö minä ihan oikeasti tästä harrastuksesta.

Tässä kohtaa otin tauon, aloin leikkaamaan paloja hunajaruukkuun ja opettelemaan rapapallin tekoa. Rapapalleista tulee kivoja korviksia, joulupalloja. Tuulimyllytekniikan opettelukin istui hyvin tähän kohtaan ....ne kolme kerrosta ja pohja, jotka olin ommellut yhteen olisi pitänyt purkaa...kynnys oli liian korkea. ... ei tullut kissalle housuja. mutta tulisiko edes liivit?