Kun lopulta, kiukkuisena itselleni, luovuin suunnitelmastani, valinta oli helppo. Tekisin ihan tavallisen hakapunoskassin. Kuviokin oli valmiiksi suunniteltu ja symmetrinen. Molemmat sivut olisivat samannäköiset.
Mutta sitten sain idean.
Aloin miettimään, että sydämet näyttävät varmaan vähän hassuilta, jos ne ovat kiinni samanvärisessä rinkulassa. Niinpä päätin lisätä sekä ylös että alas yhden punosketjun, jossa olisi toinen puoli sinistä ja toinen hopeaa. Se "irroittaisi" sydämet reunakierroksista. Ja toimeksi! Paitsi että sen jälkeen laukku ei ollutkaan enää symmetrinen. Tällaiseen kuvioon ei voi lisätä paritonta määrää rivejä ja odottaa sen pysyvän symmetrisenä. Sehän on ihan selvää, jos hiukan ajattelee.
Päätin, etten anna sen häiritä, vaikka teoreetikon päätäni se kyllä häiritsi silloin, ei enää. Hakapunontakassi tuntui turvalliselta. Sellaisia olen tehnyt ennenkin.
Pusseja puuttui ihan viimeiseen asti, mutta kahvipussiystävät auttoivat ja antoivat jopa varastoista, joita olivat itse keräämässä!
Kahvipusseilu on kuulkaa mukavaa ja rentoututtavaa touhua.
Ja lopussa kiitos seisoo! Kaikki pussit leikelty, palat taiteltu ja punottu. Enää ompelu ja sangat ja kassi olisi valmis ... niin uskoin silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti