Johanna on ystävällinen sielu, hän ei ainoastaan laittanut kuvia valmiista laukusta, hän laittoi myös kuvia työn eri vaiheista avuksi meille, jotka hurahdimme tähän upeaan laukkuun.
Muutamia mielestäni ihan onnistuneita kahvipussikasseja myöhemmin sormeni alkoivat syyhytä. Tässä vaiheessa kassista oli jo olemassa ohje, jota luin hartaasti kerta toisensa jälkeen.
Minulla ei vain ollut valkoisia, ei myöskään kullanvärisiä, pusseja. Kun aloin etsimään materiaalia omaan kassiini, aloin myös suunnittelemaan omaa kuviota, kuitenkin tätä laukkua mukaellen.
Tämä on siis se kohta sadusta, jolloin hiiri lupasi ommella kissalle takin. Tästä kaikki alkoi.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti