No eihän se tietenkään siihen jäänyt. Takaraivosta se ei poistunut koko aikana.
En enää luottanut kassin koossa pysymiseen. Reppunauhaa en saanut pujotettua tiukan pohjan läpi, se oli hiukan liian leveääkin siihen, koska palat olivat alle 2 cm. En halunnut niitata reppunauhaa ulkopuolelle ja pilata sydänkuvioita. Kokemus ei minua näissä hommissa auttanut, mutta ei myöskään rajoittanut. Päätin laittaa reppunauhan sisäpuolelle tarpeeksi monella niitillä. Isäntä tuli yhtenä iltana kotiin mukanaan juotoskolvi. Jotain kassin reikien tekemisestä mutisi. <3
Eihän se minulta onnistunut. Onneksi asun tämän yhden kanssa, joka sanoi jo kauan sitten, ettei kahvipusseilu ole häntä varten (arvatkaapa, kuinka monella kahvipussinhaku-keikalla hän on ollut jo mukana?) Nauhojen laitosta tuli yhteistä laatuaikaa! 
Todellakin yhteistä, Zazukin liittyi mukaan. Jollei lattialla olisi ollut jotain muruja, olisin laitttanut tähän kuvan kolmesta jalasta riti rinnan. Kerroin jo aiemmin, ettei koiruli kahvipusseista perusta. Syy hänen mukaan tuloonsa näkyy viereisessä kuvassa.
Kassin sisälle tarvittiin palikoita niittien vasaroinnin ajaksi. Ei oikein keksitty mitään. Isäntä ehdotti Dentaflexiä. Dentaflex on hammaskiven putsaukseen tarkoitettu puruluu. Meidän hauveli kyllästyi niihin nyt syksyllä. Yksi on pyörinyt pitkin lattioita, kaksi löytyi joulusiivouksessa. Ne me nappasimme, ja hyvin toimivat kunnes... Oletteko lukeneet rotikkasäännöt? Yksi niistä kuuluu:"Jos en halua sitä, se on sinun, mutta jos haluan sen taas, se on minun." Hän teki siihen muutoksen, vaikka hän ei edelleenkään halunnut niitä, emme mekään niitä saaneet ottaa. Apupalikkamme siirtyivät keittiön lattialle.
Niin paljon riepottelimme kassia niittejä laittaessa, että aloin miettimään, oliko pelkoni kassin hajoamisesta aivan turha. Se ei ollut venytyksestä ja vanutuksesta moksiskaan.
Reppunauha ei suostunut yhteistyöhön. Tein tarkasti reiät keskelle nauhaa, iskin niitin kiinni ja katsoin; niitti oli aivan väärässä paikassa. Liian pitkä niitti meni vinoon. Tai jotain muuta arvoituksellista tapahtui. Sangat ovat nyt hieman lyhyemmät kuin alun pitäen ajattelin. Haluatko oppia kärsivällisyyttä? Aloita kahvipussiaskartelu!
Reikien tekemisessä ja nauhojen niittaamisessa oli monta mutkaa, ehkä kerron niittaushommista joskus myöhemmin, kun olen vähän enemmän hajulla tekniikasta.
Tämä ei ollut Tuhkimo-tarina, ei myöskään satu rumasta ankanpoikasesta. Tämä oli satu hiirestä, joka ryhtyi kissalle räätäliksi. Hiiri ei jäänyt kokeilemaan, tulisiko rusetti vaan pakeni metsään. Minä en paennut. Tein valmiiksi jotain, mikä muuttui matkan varrella, mutta nyt se on valmis. Myönnän kuitenkin, että tämä työ on suuresti koetellut kahvipusseiluintoani. Miksi -lauseita on pyörinyt mielessä muutama.
Tästä ei koskaan ollut tarkoitus tulla ohjetta. Eikä tullutkaan. Mutta jos kuljit tämän matkan kanssani, jos olet samanlainen märkäkorva teoreetikko kuin minä, löysit ehkä kassillisen verran karikoita, joihin minä törmäsin. Ja siksi sinä osaat ne ohittaa, kun päätät yrittää jotain uutta, joka on oikeastaan aivan eri planeetalla taitojesi kanssa. Teenkö joskus tablettilaukun? Teen varmasti. Olet myös tervetullut seuraavalle matkalleni kahvipussimaailmassa.
Mutta tässä se nyt on: Tulisydänkassi!
